Kinnasneulottu pussi

Tämä tai sen kaltainen pussi on yksi ensimmäisistä kinnasneulotuista töistä. Niitä tarvitsee tehdä vain yksi, sen ei tarvitse mahtua kenenkään päähän eikä piston tiheyskään ole niin tarkkaa. Monet kaipaavat pussiin läppää, mutta mielestäni se on jo vähän vaativa operaatio. Kävisikö söpöt napit sen sijaan?

pussukka_behind_the_scenes

Ohjeessa ei opeteta kinnasneulomisen tekniikkaa ja siinä oletetaan, että tekijä osaa esimerkiksi suomalaisen piston ja napinläpien tekemisen. Sen sijaan siinä melko huolella kerrotaan kuinka tehdään tuo myyttinen tylppä kärki, joka soveltuu myös kintaisiin loistavasti.

Tylppäpohjainen kinnasneulottu pussi (PDF)

KIRJA-ARVIO: Lankapaita

Lankapaitoja -kirjasta on tehty jo ainakin kaksi arviota, Puikkomaisteri pohtii kirjan uusia malleja ja Soja Murto katseli malleja perinteen näkökulmasta. Minua kiinnostaa kirjan opetuksellinen ja kansatieteellinen puoli. Kirja on ihanan paksu (yli 250 sivua) ja iso, mutta pehmeäkantinen. Muutaman ohjeen tarkemman katsomisen jälkeen selkä jo natisee. Hinta olisi varmasti noussut hurjaksi, jos kirja olisi kovakantinen. Muuta kritisoitavaa tästä viime vuoden lopulla julkaistusta kirjasta onkin vaikea keksiä. Pidän jopa nimestä, Lankapaitoja… Olen lukenut Marketta Luutosen väitöskirjan ja virkannut melkein kaikki mallit ohuesta klassikosta Virkattuja pusseja. Aihe ja tekniikka ovat siis jo vanhoja tuttuja.

tanssivat_tytot_pussukka

Korsnäsin paita vaikuttaa helposti sisäpiirin hommalta. Suuritöinen, tarkat värit, langat ja mallit, samaan tapaan kuin kansallispuvuissa. Toivon sen vielä avautuvan moderneillekin tulkinnoille ilman, että sen juuret unohdetaan. Kirjassa olisi voinut olla pieniä harjoitustöitä, joiden avulla tekniikat olisivat avautuneet paremmin. Jopa minusta, kokeneesta virkkaajasta ja neulojasta, virkatun ja neulotun yhdistäminen on haastavaa. Ilmeisesti olen aiemminkin pohtinut samaa, sillä arkistoistani löytyi kokeilu ohjeineen. Kokeile itse kuinka sujuu Kirjovirkattu- ja neulottu kukkaro koukuttaisi.

virkattu_ja_neulottu_kukkaro_lomo.jpeg

Itse innostuin kuitenkin virkkaamaan pienellä koukulla ja ohuella langalla tanssivia tyttöjä ja ässänvääriä. Toisin muilla väreillä kuin perinteisillä. Onneksi kirjasta löytyykin myös kaikkien pienten virkkauksen toisinajattelijoiden esiäiti, Siina Rinne. Hänen kohdallaan kirjan hieman kuivahko teksti myös innostuu kuvailemaan 1800-luvulla virkattuja runoja, krokotiileja ja virtahepoja. Krokotiilit ovat päässeet kirjan ohjeissa tyynyksi asti, mutta vastustan niiden alentamista lasten malliksi. Rinteen omalaatuisuus korostuu modernien versioiden rinnalla ja onkin hyvä muistaa, että ihmisen kädenjälki saa näkyä. Värien ja lankojen ei tarvitse olla suoraan tehtaalta, ei tekijän kädenjäljenkään. Ja alushametta saa virkata 16 vuotta, jos haluaa.

Tallenna

Joulukorteista koristeiksi

Olen jouluhöynä. Kaikkein eniten pidän joulussa koristelusta ja tänä vuonna koristelusesonki alkoikin jo elokuussa. Teen kokeiluja Helsingin työväenopiston Joulukorteista koristeiksi -kurssia varten.

fb_img_1476430791142

Kurssilla vanhoista korteista tehdään palloja liimaamalla ja punomalla, kuusia ja koristenauhoja ympyröistä, lahjalaatikoita, lintuja, koreja virkkaamalla, pakettikortteja, valaistuja taloja…

Tervetuloa mukaan joulun odottajien toivekurssille Vuotaloon!

Piñata-kurssilla tilaa!

Piñata? Mikä ihmeen piñata? Meksikolaisten lasten ja kotivideoiden paras leikki, jossa saa riehua kepin kanssa. Sitä ennen piñata [pinjata] on tehty paperista ja koristeltu ja täytetty karkilla. Aikuiseen makuun löytyy ns. panty-piñata, josta voisi tulla ensi kesän polttareiden hitti. Ja ainahan voi tehdä tyylikkään valo-piñatan, joka tuo kotiin herkkää valoa. Joten siis tulkaa kurssille ja lähettäkää kaverinnekin oppimaan jotakin ihan uutta! Edullista, kierrätysmateriaaleista tehtyä ja vielä hyvällä paikalla Helsingin Kaapelitehtaalla